20.2.15

Arvogatessa TPS:n ongelmat pähkinänkuoressa




TPS vaihtoi johdon, omistusta ja hallituksen. Mitä seurasi? Rauha maahan, hyvää tahtoa ja kavereita? Koivu ja Jortikka kimppahalissa?

No ei ihan. Olen seurannut viisitoista vuotta seuran toimintaa ja koskaan tilanne ei ole näyttänyt yhtä sekavalta kuin nyt. Joukkue kyntää pohjamudissa siinä missä sen hallintokin.

Ensinnäkin. TPS:n viestintä on ala-arvoista. Uusi, toivottavasti vain virkainnokas toimitusjohtaja on vetänyt kaikki ulostulot vapaamuotoisesti improvisoiden ja saldona on PR-katastrofi toisensa perään.

Osa tästä näyttäisi olevan huonoa toimintaympäristön tuntemusta, osa yllättävän heikkoa viestintäosaamista. En ole täysin varma onko TPS:lla tälläiseen varaa.

Uusi #arvogate on hyvä esimerkki tästä. Jos erotat valmentajan, tee se muista kuin "arvosyistä". Etenkin jos olet palkkaamassa tilalle ihmisen, jolla on kahdet potkut alla samasta aiheesta.

Ei ole liian vaikeata, ilmoitat pelilliset syyt erottamisen perusteeksi ja kaikki ymmärtävät mistä puhut. Tarvittaessa viestinnän ammattilainen neuvoo sinut maaliin. Samalla jää someraivot, median vastapallot jne. pois syntilistalta.

Toiseksi. Myös arkisen johtamisen saralla varaa "arvojen" tarkistamiseen varmasti olisi.

Erotetulle valmentajalle (tai utj:lle) tieto toimitetaan hyvissä ajoin face-to-face, ei kolmea tuntia ennen peliä toisen käden tietona vieraassa kaupungissa.

Nyt asetelma näyttää pelkuruudelta ja huonolta esimiestaidolta. Ja näyttäisi poikineen "TPS-perheeseen" vain lisää ristiriitoja. Ja muutaman median ampuman vastapallon lisää.

Tämä tuskin oli toimenpiteen tai "sadan uudistuksen" tarkoitus?

Eli viestintä kuntoon ja samalla johtaminenkin alkaa näyttää paremmalta. Ulospäin nyt ainakin. Simple as that. Ammattiapu saattaisi auttaa.

13.1.15

Mitäkö MINÄ nyt tekisin?




SM-liigakaudesta 2014-15 näyttäisi tätä menoa tulevan Turussa kaikkien aikojen pettymys. Tässä nopeita ajatuksia jatkosta.

1. Kärkipelaajat myyntiin jos Sport-ottelu hävitään. Ensi kauden tuloskuntoa ajatellen tämä saattaisi olla ainoa oikea ratkaisu. HTT kuiskuttelee jo nyt reilusti yli 0.5M tappioluvuista tälle kaudelle

2. Viestintään ammattilaisia. Tässä tilanteessa TPS:n ei ole järkevää antaa jatkuvia vastapalloja medialle tai somelle. IS:n ja Urheilulehden ulostulot saattavat olla vasta alkua. Vähiten järkevintä on tehdä PR-katastrofeja niin sanotusti itse.

3. Koko hallinnollinen orgaanisaatio vakavasti harkintaan keväällä. UTJ:n rooliin ja nimitykseen selvyys, viestintävastaava taloon ja hänelle paikka johtoryhmässä. TJ:n asema tarkistettava syksyllä. Iltasatujen aika on nyt ohi.

4. Seuralle selkeä pääomistaja. Nyt klaanien tuolileikki jatkuu kunnes jäljellä on pelkkää tuhoa. Supercell, can you hiö mii?

5. Rekrytointiin tolkkua pukukopissa ja kabinetissa. Fokus roolittettuihin joukkueisiin ja jatkuvuuteen, ei yksittäisiin pelaajiin tai hyvävelijärjestelmiin. Talentti kunniaan, soveltuvuudesta plussaa. Ei päinvastoin. Nyt mennään mikämikämaailmassa hyvään tuuriin luottaen. Miltä näyttää, onko salama iskenyt HK Areenalle toisen kerran sitten kevään 2010? Montako toimitusjohtajaa, valmentajaa tai hallituskokoonpanoa talossa on ollut kymmenen vuoden aikana?

8.11.14

Miksi Miika Elomo onnistuu TPS:n uutena päävalmentajana?



TPS:n koutsivalinta yllätti bloggaajan kuten talvi yllätti autoilijan. Lyhyen sulattelun jälkeen uskon Miika Elomon kuitenkin onnistuvan tehtävässään koska:

1. Jälki TPS:n A-junnuissa on ollut hyvää. Isoja voittoputkia, hyvä sijoitus sarjassa. Kopissa ilmeisen hyvä tunnelma, rinta rottingilla säätäviä kloppeja on saanut väistellä töihin "juokseva" toimittajakin HK Areenalla.

2. Uratilanne on oikea. Valmentajana Elomo on nuori mutta täynnä halua voittaa kaikki kisat. Tämä merkitsee valmentamiseen perehtymistä suurella intohimolla. Kyseessä ei ole eläkepäätöstä odottava hannuaravirta rahastamassa viimeistä isoa sopimusta tai yleinen oman onnensa etsijä.

3. Ainoa TPS-valmentaja viime kaudelta, jota kehuttiin alan piireissä. Lajipiireissä Elomo sai kiitosta mm. tavastaan analysoida peliä sen momentumien kautta. Miksi hävitään, miltä kenttäalueelta ongelmat alkavat, miten kiekonmenetykset tapahtuvat? Vastaavasti toisessa päässä kenttää niputettiin syitä miksi TPS onnistuu (tämä vihko tosin jäi lähes vaille merkintöjä).

4. On ns. pelaajien valmentaja, jolla on korkea vaatimustaso. Onnistuessaan tämä takaa TPS:lle playoff-paikan keväällä. Kentälle asia välittyy puolistrukturoituna, reagointityylisenä pelitapana ja voimakkaina muistutuksina joka vaihdon tärkeydestä jokaiselle pelaajalle.

5. Karisman pitäisi riittää kv-pelaajillekin. Hyvä englanninkieli, pelaajataustaa Pohjois-Amerikassa. On samalla sivulla pelaajien kanssa, kuitenkin luontaisen auktoriteetin omaten.

20.10.14

Haasteemme ovat heikot sentterit - joten tietenkin kiinnitämme heidät jatkoon?


Hölmö kysymys: jos TPS:n sentterit ovat joukkueen heikoin lenkki, miksi heidät kiinnitetään jatkokausille?

Esimerkkinä Tadas Kumeliauskas: keskitason aloittaja, alhainen pistekertymä kakkosketjun statuksella. Ei NHL-varausta. Ikä: 23.

Mistä hänen oletettu huippupotentiaalinsa syntyy? Onko TPS:n rima pelaajahankinnassa varmasti riittävällä korkeudella?

Kaikki edellämainittu kritiikki on tietenkin todistettavissa tarpeettomaksi laittamalla verkot tötterölle. Mutta kysymyksiä tilanne kuitenkin herättää.

7.9.14

Miksi TPS ei nouse playoff-joukkueeksi keväällä 2015?



Edellisen postauksen vastapainoksi näköala vastakkaisesta suunnasta. Harjoituspelikauden tapahtumat ovat antaneet osviittaa myös siitä, että TPS ei sittenkään olisi vielä valmis ottamaan loikkaa playoff-joukkueeksi. Jos näin vastoin yleisiä (ja mm. tämän blogin) ennusteita tapahtuu, se voisi liittyä seuraavankaltaisiin seikkoihin:

1. Joukkueen syvyys ei sittenkään ole riittävää. Viime kauden A-junioreista ei välttämättä ole tässä vaiheessa liigatasolle vitoskenttänä kuin yksittäisissä peleissä. Muissa alemmissa kentissä puolestaan on kaudenvaihteen puhdistusliikkeestä huolimatta edelleen pelaajia, joiden potentiaali TPS:n paidassa pysyy piipussa. Riittääkö Kumeliauskaksen liike huipputasolle saakka, löytääkö Sointu koskaan kultaista suonta Turussa, mikä on Virtalan todellinen apu joukkueelle nykytilanteessa? Entä Vittasmäki, onko hänestä kipuamaan takaisin liigapelaajaksi erittäin vaikean kauden ja loukkaantumisen jälkeen? Etenkin pitkälle sarjalle ominaisissa loukkaantumissumissa tälläiset kysymykset ovat paikallaan.

2. Joukkueen roolitus on sittenkin edelleen kesken. Rouhijia on, ykkösmaalivahti, 40-50 pisteen tekoon valmiita pistemiehiä ja pakkeja kiekollisista kiekottomiin. Se mikä puuttuu, on nippu Liigan huipputason senttereitä. Tämä tietää aloitustappioita silloin kun esimerkiksi YV:llä ei siihen olisi varaa. Jokainen aloitustappio merkitsee 20-30 sekunnin vapaaehtoista kiekosta luopumista. Etenkin kahden minuutin erikoistilanteissa jokainen aloitustappio on liikaa. Vastaavasti AV:lla tämä merkitsee potentiaalisesti paineen jatkumista TPS:n päässä. Tepsin maalinedustalla myös "kolmannen pakin" puuttuminen saattaa olla ongelma.

3. Myös henkisellä tasolla roolitus on kesken. Mistä löytyvät ne psykologiset profiilit, jotka nostavat joukkueen vaikeilla hetkillä ylös kuopasta? Voittoputkessa on helppo leijua kevään 2010 tavoin, mutta todelliset tekijät löytyvät jäältä vasta tappioputken hetkellä. Kuka nousee esiin, kuka johtaa esimerkillään joukkueen uusiin voittoihin? Petteri Nummelin TPS:n uutena kapteenina on tietoinen tästä asiasta, toivottavasti myös muu joukkue.

4. Urheilutoimintaa varjostaa sekaisin oleva hallinnon toiminta. Vuosi sitten toimitusjohtaja Niklas Österlund vielä opetteli tryout-käsitteen hallintaa, nyt 2010-luvun fanikulttuuriin kuuluva seurauskollisuus näyttäisi tulevan hänelle yllätyksenä. Kovaäänisellä TuTo/Inter-fanilla voi olla paljon selitettävää TPS:n faneille, varsinkin jos ensinmainitun on aikomus organisoida TPS:n fanitoimintaa heidän kanssaan yhteistyössä. Normaalissa ammattielämässä tätä kutsuttaisiin toimintaympäristön heikoksi tuntemiseksi ja seuran osalta heikoksi julkisuudenhallinnaksi. Suhteessa joukkueeseen tämä taasen saattaa aiheuttaa uskottavuuspulaa molemmin puolin. HC TPS:n uudistuneen hallituksen työ onkin tältä osin vielä selvästi kesken.

5. Valmennuksella on vedenjakajavuosi. Kaksi viimeistä liigakautta eivät ole, edeltäneistä hyvistä vuosista huolimatta, menneet aivan puikkoihin Kai Suikkasen osalta. Kausi 2014-15 onkin näytön paikka hänelle ja uudistuneelle valmennustiimille. Kestääkö kantti, riittääkö johtajuus, riittääkö arviointikyky jos paineita tulee? Viime kaudella ei aina riittänyt ja nähtäväksi jää mitä tapahtuu jos TPS ennakkoarvioista huolimatta sukeltaakin syyskaudella. Toistuuko jääräpäiset hovipelaajien peluutukset, toistuuko julkisuuden kautta tapahtuva kärkipelaajien alaslyöminen? Pysyykö projekti omissa käsissä vai johtaako sekava nippu pelaajia TPS:n tulevaakin liigakautta? Uusiutuessaan tälläinen toiminta syö joukkuetta sisältä siinä missä mahdolliset pelaajaoppositiotkin ja se näkyy usein myös tulostaululla.