Huonoimmat YouTube-videot, ever

RoPS-tunnarin innoittamana mieleen nousi muitakin musiikki- ja videotaiteen klassikkoja menneiltä vuosilta.



Ei huono, vai kuinka? Ilmeisesti jokin australialainen huumoriprojekti kyseessä tmv. Hieman yllättäen artisti pyrkinyt Euroviisuihin.



Okei, intergalaktinen yhteys vaati tätä. Maksimaalinen respekti tohtori Spockille, kova kisa päällä pop-taiteen maailmassa William Shatnerin puhelaululevyjen kanssa! Lätkä-Tepsin pakkeja tällä rallilla ei pidä kannustaa.



Suomalaisvahvistus kisaan. Jari Samulinin tanssikoreografiasta täydet pisteet.

Loppuun vielä huumorikevennys imitoinnin ihmeellisestä maailmasta. Näitä rutiineja on harjoiteltu pidempään, ihan tosi:



Löytyykö joltain kisaan vielä kovempia ehdokkaita?

RoPS-TPS 1-0

Eipä mulla muuta tällä kertaa. Toiset ne osaa.

Rest in pieces, TuNMKY!

TuNMKY:n taival koriksen divarissa on ohi. Asiasta kertoo Koris.net uutissivuillaan, aiemmin tieto kulki jo muualla korispiireissä.

Asia on sikäli surullinen, että turkulainen koripallo on 2000-luvulla sekoiltu kaksi kertaa lyhyen ajan sisään maanrakoon. Kaupungin korkeimmalla sarjatasolla pelaava joukkue taitaa koostua kakkosdivarin opiskelijoista ensi kaudella, Aura Basketin haamut vaanivat kylillä edelleen.

Sääli, sillä laji on hieno ja suositeltava. Ja onneksi sitä voi seurata kilpailukykyisellä divaritasolla ensi vuonna Littoisten monitoimitalolla Ura Basketin pelatessa.

Rohkeasti sinne vaan kaikki, kulku Vakken läpi lajipyhättöön ei tapa mutta vahvistaa.

Hyvät ja huonot uutiset

Turku jyrää futiksessa edelleen. Sekä Tepsille että Interille upeat voitot sunnuntain kierrokselta.

Hyvät uutiset koskevat Tepsin pelin parantumista pykälällä.

Jaro hallitsi hyisellä Kupittaalla ykkösjaksolla mutta TPS iski paikoista sisään.

Tämä OK sillä raitapaitojen viimeistely ei ole ollut herkkua viime aikoina.

KaaPosta nostettu Petri Leino oli illan erikoisuus. Virheetön peli ja heti komeasti mukaan Veikkausliigan pelitempoon.

Edellisen kerran illan yllättäjä pelasi liigaa vuonna 2006.

- Paremmin se veti topparina kuin Ville Lehtonen, Jaron Mikko Hyyrynen heitti pressissä.

Mikkeä saattoi tietenkin "kevyesti" ahistaa se, että samainen Lehtonen roikkui hänessä reppuselässä täydet 90 minuuttia.

Illan huono uutinen on, että kippari ja täydellinen ihminen Jarno Heinikangas ei pelanne TPS:n paidassa seuraavallakaan kierroksella.

Leinon komennus ylhäällä on siis jatkumassa.

- Leino lähtee Rovaniemelle jos vaan saa luvan töistä, Martti Kuusela arveli.

Isoa kuvaa vaikeat ajat eivät kuitenkaan pilaa. TPS on jo kärkiryhmässä liigassa, maalitykki Furuholmin menettänyt Inter piikissä.

Kokonaiskuva futisbuumissa on siis kaikin tavoin kohdillaan.

Puhumattakaan Armand Onen toisen jakson 1+2 tehoilusta Jaroa vastaan.

Tsekatkaa kierroksen maalikoosteita, tekijämiehen suorittamista!

Sukupolvenvaihdos Leijoniin?

Teemu Selänne kertoo lopettavansa maajoukkueuransa päivän uutisissa.

Kaikki kunnia Teemulle, vielä Torinossa oli Leijonien johtavia pelaajia. Kanadassa 2008 moni asia tuli luonnolliseen päätöspisteeseensä. Nuoremmat pelaajat yksinkertaisesti tulivat ja ajoivat ohi.

Loppuvatko 90- ja 2000-luvun kärkinimien maajoukkueurat laajemminkin tähän turnaukseen? Eivät välttämättä mutta lähempänä nyt silti ollaan Saku Koivun ja Ville Peltosen maajoukkue-edustuksien loppumista kuin koskaan.

Kolmikko oli kisojen suurin pettymys suomalaisittain (jos sekavaa valmennusta ei lasketa), papat eivät enää jaksaneet. Kahden perättäisen pelipäivän taakka tiiviissä turnauksessa oli kolmikolle pariinkin otteeseen liian kova haaste, jälkimmäinen näistä nähtiin MM-pronssiottelussa.

Eikä välttämättä ihme, historiallisesti pikkuveljensä taakse peliesityksissä jäänyt Saku on nyt 33-vuotias, Selänne 38-vuotias. Myös Sakun kohdalla maajoukkueura alkaa vääjäämättömästi kulkea kohti loppusuoraansa. Kiekot lipsuvat vastustajille, keskittyminen on vajaata. Moniko olisi tätä ennen Kanadan kisoja uskonut?

Kun viimeiset viisitoista vuotta maajoukkuetehtäviä dominoinut kolmikko jää ulos kisoista, tapahtuu vääjäämättä muitakin muutoksia. Potentiaalinen leijonarykmentti ukkoutuu kovaa vauhtia.

Kimmo Timonen ei ole enää nuori poika, eivätkä sitä myöskään ole Sami Salo tai Aki Berg. Petteri Nummelin on hänkin jo ikämiehiä. Nimilistaa voi kukin jatkaa mielessään. Tarvitaan siis paikkaajia.

Mikko Koivu on heistä tärkein. Kanadan turnaus oli hänelle massiivinen läpimurto maajoukkuetasolla. Jos Kanadan Ryan Getzlaf on turnauksen paras sentteri, oli nuorempi Koivu käytännössä ainoa Suomen pelaaja, jolla olisi ollut mahdollisuuksia mahtua Ken Hitchcockin ryhmään.

Mikko huudettiinkin peluutuksessa apuun kun getzlafit jyräsivät vanhemman Koivun ketjun allensa keskinäisessä kohtaamisessa heti alkuunsa.

Tuomo Ruutu pelasi erinomaisen turnauksen, kuten tietenkin turneen ehdoton ilopilkku, todellinen Duracell-pelaaja Antti Pihlströmkin. Jos Detroit kompuroi tulevina vuosina NHL:ssä, on Valtteri Filppula kapeaa mediahuomiotansa suurempi tähti maajoukkuekiekolle MM-turnauksissa. Liideriainesta, jopa.

Turkulaisittain Lauri Korpikoski kiipeää vielä huolellisemman radiohiljaisuuden vallitessa kohti kv-pelejä. Pakeissa Joni Pitkänen ja Ville Koistinen ovat fysiikan niin salliessa takalinjojen seuraavia luottomiehiä. Sami Lepistön kehitys on myös hienoa seurattavaa.

Maalivahdeissa kaava menee alkemian puolelle, joten jätetään sen pohtiminen toiseen kertaan. Huomattavaa kuitenkin on, että Suomi on maajoukkuetasolla iskukykyinen jatkossakin, ainakin teoriassa. Uusia nimiä on pinnan alla nousussa mutta kovimmat sniperit a la Selänne ja Dany Heatley edelleenkin puuttuvat.

Tässä kohdin suomikiekolla on vielä reilusti opeteltavaa, lajissa maalinteko on tärkeä elementti mutta täkäläisessä harjoittelussa se ei tarpeeksi näy.